Sotien jälkeen Lemmenjoen nuorilla miehillä oli sama pulma, kuin muillakin rintamalta tulleilla; piti yrittää päästä kiinni elämään, hankkia elanto, yrittää unohtaa raskaat taistelujen vuodet.

Porotalous voi huonosti, sekä suomalaiset että saksalaiset olivat elintarvikehuoltoaan hoitaessaan verottaneet karjaa, leivän lisää piti löytää muualta. 21-vuotias Juhani Jomppanen löysi sen matkailupalveluista.

Hän huomasi entisen saamelaisten pyhän paikan Ukonsaaren, nykyään paremmin Ukonkivenä tunnetun, vetovoiman ja vei matkustavaisia sinne tarvittaessa.
Hän alkoi niin ikään kuljettaa jo tunnetuille kultamaille Lemmenjoelle turisteja ja kullankaivajiakin Sikovuonosta seitsemänkymmentä vuotta sitten Nuoli-veneellään.

Tieyhteyttä kylään ei vielä ollut, vasta seuraavalla vuosikymmenellä rakennettiin maantie, sekin juuri ja juuri ajettavaan kuntoon.
Linja-autolla kylään pääsi, henkilöautoilla oli vielä hankala yrittää perille.

Pikkuhiljaa saatiin aikaan säännöllinen linja-autoliikenne, tarvittiin uusia oheispalveluita, alettiin pitää huolta matkustajien kahvittamisesta, ruokailusta ja kehiteltiin ohjelmapalveluja kuljettamalla innokkaita matkailijoita ja muita tunturiin menijöitä verrattain säännöllisesti jokea pitkin kohti tuntureitten taikaa.

Vuonna 1955 Juhanin kumppaniksi tuli nuori ja kielitaitoinen vaimo Kirsti, kylän ensimmäinen suomalainen poromiehen puoliso.

Matkailun kehittäminen muuttui ammattimaisemmaksi, alettiin markkinoida oman yrityksen ja koko alueen palveluja ja mahdollisuuksia. Tehtiin matkoja Suomeen ja Eurooppaan, oltiin radikaalisen edistyksellisiä edettäessä kohti uutta kansainvälistymistä, joka sittemmin loi Lemmenjoen legendan. Sen, jonka vuoksi alueelle tulee yhä tuhansia ja tuhansia matkailijoita kaikkialta maailmasta.

Sukupolvenvaihdos

Juhani Jomppanen ja hänen puolisonsa Kirsti jatkoivat työtään Ahkun Tuvan juurevana perustana molemmat lähes kuolemaansa asti. Talon tyttäret Aleta, Margetta ja Jonna ovat olleet mukana työssä pienestä alkaen, ja vaikka muu elämä kuljetti etelään, oli itsestään selvää, että kesäksi tullaan töihin Ahkun Tuvalle, ja jätetään muu työ siksi aikaa.

Kun Juhani Jomppanen kuoli, päätettiin Ahkun Tuvan toimintaa jatkaa.
Margetta Jompan-Tiainenen muutti perheineen takaisin kotiseudulle ja pyörittää nyt ympärivuotista ravintola-, majoitus- kuljetus- ja ohjelmapalveluyritystä yhdessä aviomiehensä kanssa.

Vanhan tavan mukaan myös sisarukset tulevat muuttolintuina kesäksi Lemmenjoelle ja Ahkun Tuvalle töihin.

Perinteet elävät, Juhanin ja Kirstin voimallinen työ kantaa edelleen. Seitsemänkymmentä vuotta sitten nuori Juhani Jomppanen esimerkiksi hankki oman kultavaltauksen, jonka tuotolla Margetta arvelee kotitalon aikoinaan rakennetun.

Nyt samalla valtauksella käydään matkailijoiden kanssa päiväretkillä antamassa heille pientä oivallusta siitä, miksi Lemmenjoen taika elää tänä päivänä voimallisena. Niin kuin se eli seitsemänkymmentä vuotta sitten.

Ritva Savela