– Tämä on ehdottomasti mun juttu, Tiina Haapalainen sanoo ja etenee ketterästi pitkospuita ja puisia siltoja pitkin Wild Spirit Parkin eläinaitaukselta toiselle. Taskussa on pala ja toinenkin kuivaa leipää, joka maistuu niin villisioille kuin naaleillekin.

Ivaloon asettunut Haapalainen on ollut eläinten ystävä jo pienestä tytöstä.

– Minulla oli jo lapsena lintuja, hamstereita ja gerbiilejä – vaikka äiti olikin niitä vastaan, hän naurahtaa. Nyt hänellä on unelmiensa paikka valtatien varrella, vajaat viisi kilometriä Ivalosta pohjoiseen: Wild Spirit Parkin aitauksissa on useita villieläinlajeja ja talvella tarjolla on rekikoiraretkiä lähialueen maastoon.

Malla ja Saana, seitsemänvuotiaat naalitytöt, asuvat yhteistä aitausta shadowkettu Creamin kanssa. Ne tulivat Ivaloon 2,5 vuotta sitten turkistarhalta. Toisessa aitauksessa asuvat Lumi ja Nietos, kaksivuotias naalipariskunta, jotka vaihtavat kesäkuun alussa lumivalkeaa talvikarvaansa kesän tummanharmaaseen väritykseen.

– Kerään karvaa talteen, jos niistä vaikka joskus saisi lämpimät naalinvillasukat, Haapalainen nyppää taskuunsa oksaan tarttuneen karvatupon. Kovasti hän odottaa, että naalipari vielä joskus tekisi Ivalossa poikasia.

Naalit ovat koiraeläimiä, jotka elävät pohjoisella tundralla, puurajan yläpuolisilla tunturipaljakoilla. Suomessa laji on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi.

Supikoirat Luna ja Remus laiskottelevat kopissaan omassa aitauksessaan ja tuskin vaivautuvat poimimaan leivänpalaa kopin edestä. Kaksivuotiaat supikoirat ovat nekin kotoisin turkistarhalta.

Supikoira kuuluu koiraeläimiin, se on levinnyt meille Venäjän istutuksista. Laji on kotoisin Itä-Aasiasta. Luonnossa supikoira on kaikkiruokainen: sille kelpaavat marjat, sienet ja raadot, mutta myös linnunmunat ja -poikaset.

Villisiat Romeo ja Julia syövät kaikkea – paitsi sieniä.

Iisalmen villisikatarhalta Ivaloon päätyneet Romeo ja Julia ovat 11-vuotias pariskunta, joiden karkeita harjaskarvoja Haapalainen nyppii perhonsitojien iloksi. Villisikapari tonkii isoa aitaustaan ja syö kaikkea mahdollista.

– Paitsi sieniä, Haapalainen huomauttaa.

Isompien eläinten lisäksi Wild Spirit Park tarjoaa katsottavaksi myös kaneja ja viiriäisiä sekä kaksi hellyttävää kilipukkia. Kevo ja Muotka täyttivät kesäkuun alussa vasta kolme kuukautta. Nivalasta saapuneet kilipukit ovat rupukkeja eli leikattuja uroksia.

Kierros Wild Spirit Parkissa on aina opastettu ja maksaa aikuisilta 8 euroa ja lapsilta 4 euroa. Sateisina päivinä alue on kiinni.

Nuori kilipukki ei ujostele.
Rekikoirat odottavat jo uutta talvea.

Wild Spirit Parkissa on myös laaja koiratarha, jossa asuu yli 30 rekikoiraa: siperianhuskyja ja niistä risteytettyjä alaskanhuskyja. Kesällä rekikoirat lomailevat, mutta talvella ne ahkeroivat joulukuusta huhtikuun alkuun vetämällä matkailijoita koiravaljakossa läheisiin Vuostimo- ja Kenttävaaroihin.

– Ajamme kolmella reellä noin kymmenen kilometrin lenkkejä ja mukaan mahtuu kerralla korkeintaan kuusi asiakasta, Haapalainen kertoo.

Haapalainen muutti Ivaloon ja aloitti villieläintarhansa kehittämisen 12 vuotta sitten. Jo etelässä asuessaan hänellä oli kettuja, hillereitä, vuohia ja koiria. Nyt kotona on enää vanha ja kiukkuinen nauhavesikäärme.

– Aina minulla oli haaveena saada erilaisia eläimiä. Nythän niitä alkaa olla – mutta järki pitää olla koko ajan mukana, että pystyy kaikki eläimet hoitamaan, Haapalainen painottaa.

Teksti: Helena Sahavirta
Kuvat: Pasi Ruotsalainen