Suomen luonnonsuojeluliitto ry. juhlistaa satavuotiasta Suomea nostamalla esiin 100 luontohelmeä esimerkeiksi siitä, kuinka kaunista luontoa Suomesta löytyy. Näistä luontohelmistä kaksi on Inarissa: no. 33 Inarijärvi ja no. 39 Suorsapää.

Luontohelmet edustavat maantieteellisesti ja luonnoltaan koko Suomea. Iso osa niistä on suomalaisille tuntemattomia mutta helmien joukossa on myös tuttuja luontokohteita, joiden luonnontilaa uhkaa muutos.

Suomen itsenäisyyden juhlavuoden luontokohteista Inarijärvi on viimeinen suuri erämaajärvi, se on myös luontohelmistä pohjoisin. Sen saarista ja rannoilta löytyvät maapallon pohjoisimmat mäntymetsät.

Inarijärvi on Suomen kolmanneksi suurin järvi ja suurin kaikista napapiirin pohjoispuolisista järvistä.

Alueen kiviset ja jyrkät rannat sekä yli 3000 saarta ovat suurimmaksi osaksi rakentamatta, kuten myös järveen laskevat vesistöt. Järven syvimmät kohdat ulottuvat lähes sataan metriin, vaikka se pääasiassa onkin melko matala.

Inarijärven vesi on puhdasta ja juomakelpoista.

Inarijärven allas on syntynyt noin 70 miljoonaa vuotta sitten, kun maankuori vajosi sen kohdalta. Järven kalakantaan kuuluu huomattava määrä lohikaloja.

Inarijärvi sijaitsee kaukana suurista asutuskeskuksista, joten sen ympäristö on hyvin rauhallinen ja alueella voi retkeillä useita päiviä törmäämättä muihin ihmisiin.

Inarijärvi kuuluu inarinsaamelaisten elinympäristöön ja se on paikkakuntalaisten tärkeä retkeily- sekä kotitarvekalastuspaikka. Inarilla harjoitetaan myös ammattikalastusta. Sen kulttuuriset perinteet ja merkitykset liittyvät saamelaiskulttuuriin ja sen historiaan, mm. Ukonsaari.

Inarijärveä uhkaavat lähinnä rakentaminen ja metsätalouden hakkuut. Sen luontoa suojaavat Natura 2000 -ohjelmaan kuuluvat alueet, rantojensuojelualueet, Vätsärin erämaa-alue ja Metsähallituksen omalla päätöksellä suojellut ranta-alueet.

Inarilla on monta ilmettä.

Suorsapää maan hiljaisin

Suorsapään alue sijaitsee aivan Suomen ja Venäjän välisellä itärajalla Ivalon itäkoillispuolella ja Raja-Joosepin pohjoispuolella. Osa siitä kuuluu Suomen ja Venäjän väliseen rajavyöhykkeeseen, jolla liikkuminen on sallittua vain Rajavartiolaitoksen luvalla.

Suorsapään erämaa on maamme hiljaisin kolkka, sillä alueella ei kuulu lentomelua ja liikenteen aiheuttama melu on lähes olematonta. Suorsapää on viimeinen tämän kokoluokan suojelematon alue Suomessa.

Alue on erittäin monimuotoinen ja maisemaltaan vaihteleva. Siihen kuuluvat Suorsapään ja Maikkumapään huiput sekä niiden väliin jäävä alue. Jyrkät rinteet tekevät maisemasta jylhän, monipuolisen ja vaikuttavan.

Alueelta löytyvät kaikki pohjoisen vanhan metsän tyyppilajit, vanhaa sekametsää sekä kuusia.

Suorsapään alue on paikallisten suosima metsästys- ja retkeilykohde mutta laajalle yleisölle melko tuntematon. Suorsapään laki ulottuu 473 metrin korkeuteen, muu alue on lähinnä 200–350 metriä korkealla. Korkeiden avotuntureiden lisäksi alueelta löytyy pieniä järviä, puroja ja vetisiä ylämaan nevoja.

Alueen uhkatekijöitä ovat lähinnä maastoliikenne sekä hakkuut ja metsäteiden leviäminen alueelle ja sen tuntumaan. Alueella on hakkuurajoitteita mutta ei muuta säilyttävää statusta.

HS